Helsingin Uutiset on uutisoinut tiivisti Helsingin keskustan vetovoiman hiipumisesta. Hiipumisen yhtenä alakohtana voidaan pitää elämän kaikkoamista Kauppatorilta.
Helsinki hääti vuodenvaihteessa kolme grilli- ja kaksi jäätelökioskia Helsingin keskustasta. Pysyvän vuokrapaikan sijaan yrittäjille tarjottiin ketterä kioski -sopimusta.
Vain maasta töröttävät sähkötolpat muistuttavat Kauppatorin perinteisistä grilli- ja jäätelökioskeista. Helsingin entinen halli- ja ulkomyynnin päällikkö Tapio Sademies ei pysty käsittämään, miksi kaupunki ei halunnut jatkaa niiden vuokrasopimuksia. "En usko, että todellinen syy oli se, että kioskit pilaavat maiseman merelle. Asiaa käytettiin keppihevosena, kun haluttiin eroon Kauppatorin jäätelö- ja grillikioskeista."
Tuon kommentin antaessaan Sademies seisoi samalla paikalla, missä Havis Amanda -patsaan edessä olleet kesäkioskit palvelivat vuosikymmenten ajan. Haastattelussa hän osoitti kädellään merelle päin ja kysyi, minkä maiseman kioski muka pilasi? "Kun tästä katsoo merelle, niin näkyy wc-rakennus ja Helsinki Biennaalin puurakennelma." Saaristoristeilyiden kirjavanväristä lipunmyyntikojuakaan Sademies ei pidä erityisen edustavana.
Helsinki on jo vuosia suunnitellut Kauppatorin uutta ilmettä. Merellinen Helsinki -suunnitelmissa Kauppatorin ympäristöä uudistetaan ja tuodaan alueelle uudenlaisia toimintoja ja palveluita.
Ymmärrän, että Kauppatorille halutaan turistivirtoja, mutta aito, monipuolinen ja palveleva tori vetäisi niitäkin paljon enemmän kuin rihkamakauppa. Samalla se takaisi myös paikallisen asiakasvirran.
Aito Kauppatori voisi olla yksi Helsingin nähtävyyksistä, mutta nyt sitä ollaan näivettämässä. Nykymenolla aito Kauppatori kuolee ja tilalle syntyy uusi, teennäinen kauppa-aukio kaupungin paraatipaikalle.
Helsingin elinkeinojohtaja kirjoitti Helsingin Uutisten kolumnissaan, että keskustan suunnittelua ei pidä tehdä liikenne edellä. Ajatusta voisi jatkaa toteamalla, että ei myöskään ideologia edellä.
Helsingin virkamiehillä pitäisi nyt olla rohkeutta nostaa tunnistetut ongelmakohdat esille ja pakottaa omalla tausta- ja suunnittelutyöllään valtuutetut keskusteluun siitä, mikä Helsingin keskustan tulevaisuus aidosti on.
Nyt keskustelu pyörii kärjistetysti kävely ja joukkoliikenne vastaan yksityisautoilu -kehikossa, kun sen pitäisi pureutua ydinkysymyksiin siitä, millä konkreettisilla keinoilla koronan jälkeinen keskusta on aidosti elinvoimainen, mitä toimenpiteitä nämä keinot vaativat ja millä reunaehdoilla ne on rehellisesti mahdollista aikaansaada toimintaympäristössä, johon kuuluu myös pitkä talvi.
Kaupunginhallitus linjasi tammikuussa äänin 8–7, että kävelykeskustan laajentamisessa tarkastellaan myös Etelä- ja Pohjoisesplanadin autokaistojen määrää sekä Pohjoisespan muuttamista kävelykaduksi.
Helsingin Uutiset kysyi äänestyksen jälkeen Helsingin suurimmilta valtuustoryhmiltä, millä konkreettisilla keinoilla keskutan vetovoima aiotaan jatkossa turvata?
Kaikki tunnustivat kokevansa ainakin jonkinasteista huolta keskustan vetovoimasta, mutta keinot tilanteen pelastamiseksi vaihtelivat, tai oikeammin puuttuivat.
Nyt olisi jo kiire alkaa konkretisoida keinoja, eikä vain mätkiä isoja keskustan tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä sokkona eteenpäin, ilman, että vetovoimasta ollaan varmoja. Kyse on paitsi Helsingin, myös Uudenmaan ja Suomen kannalta merkittävästä asiasta.
Yksi uusi iso museo tai liuta terasseja ei ole riittävä vastaus tämän mittaluokan kysymykseen.
karri.kannala@media.fi
Päätoimittaja, paikallisjohtaja