Yhteiskunnan asenne ja oletus on hyvin erilainen ylioppilasta kuin ammattiin valmistunutta kohtaan. Se on harmillista ja eriarvoistavaa.
Uusimaa 360
Syvällistä journalismia Suomen tärkeimmän maakunnan ilmiöistä, päätöksenteon taustoista ja niiden vaikutuksesta omaan arkeesi.
Miksi ammattikoulusta valmistuvan nuoren pitäisi mennä suoraan töihin? Miksi hän ei voi yhtälailla hyväksytysti pitää välivuotta kuin lukion käynyt ikätoverinsa tai lähteä jatko-opiskelemaan korkeakouluun? Miksi amiksesta valmistunut välivuotta pitävä nuori mielletään työttömäksi, kun samanikäinen välivuotta viettävä ylioppilas saa rauhassa pohdiskella mikä hänestä isona tulee?
Kyse on oikeasti samanikäisistä nuorista, joilla on yhtäläinen mahdollisuus jatko-opintoihin tai välivuoteen. Ammattikoulun käynyt on tosin oikeasti paremmassa asemassa, sillä hänellä on taskussaan myös jo ammatti ja siten parempi mahdollisuus työllistyä.
Yhteiskunnan asenne ja oletus on siis hyvin erilainen ylioppilasta kuin ammattiin valmistunutta kohtaan. Se on harmillista ja eriarvoistavaa.
Yhtälailla voisi ajatella, että onpa tuo nuori ollut fiksu, kun on jo yläkoulun jälkeen tiennyt, mikä ammatti häntä kiinnostaa ja nyt hänellä on jo ammatti taskussaan – ja silti halutessaan mahdollisuus myös jatko-opintoihin.
Ammattiin valmistuneita pitäisi myös juhlia yhtä isosti kuin ylioppilaita. Se olisi kaikkien etu, eikä vähiten nuoren itsensä saaman arvostuksen ja itsetunnon vuoksi. Lukion käyneiltä ylioppilailta se ei olisi mitään pois.
Työelämän näkökulmasta ammattikoulu ja ammattikorkeakoulu tarjoavat usein varsin hyvät lähtökohdat.
Toki lukioon menevillä on usein yläkoulun jälkeen parempi keskiarvo. Yhteiskunta tarvitsee kuitenkin kaikkia.
Kun kädentaidot ovat katoava kansanperinne, niin kyllä urbaaneissa kaupunkilaiskodeissa arvostetaan putkimiestä, kun viemäri on tukossa. Yliopistouran tehnyt tutkija tarvitsee ikäihmisenä lähihoitajan hoivaa ja yritysjohtaja nauttii kuljetus- ja siivouspalveluista.
Ammattikoulutaustaisten osaajien arvo kuitenkin usein unohtuu urbaanien kaupunkilaisisien ja -äitien arjessa.
Juuri kotoa tulevien asenteiden ja kasvatuksen vuoksi amiksen ja sieltä valmistuvien arvostus on kuopassa ja heitä tituleerataan työttömiksi, kun oma jälkikasvu viettää samaan aikaan välivuotta, työttömänä.
Sama brändiongelma vaivaa yhä myös ammattikorkeakouluja ja sieltä valmistuvia.
Suomalaisissa asuu syvällä ajatus, että vain yliopisto on korkeakoulu ja vain sieltä valmistuu korkeasti koulutettuja.
Ammattikorkeakoulujen ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat kovin vieraita – mahdollisesti tulevista tohtoreista puhumattakaan.
Työelämän näkökulmasta ammattikoulu ja ammattikorkeakoulu tarjoavat usein varsin hyvät lähtökohdat. Eivät vähiten merkittävien oikeassa työssä tehtävien harjoittelujaksojensa ansiosta.
Se ei silti tarkoita, etteikö yliopistoja, niiden korkeatasoista koulutusta ja tutkimusta pidä arvostaa. Päinvastoin. Mutta yhtälailla pitää arvostaa ammattikouluja ja ammattikorkeakouluja. Siinä riittää vielä tehtävää.
Ammattikoulujen uusi kokeilumahdollisuus valita vapaammin, mitä koulutusta he järjestävät, on erinomainen asia. Sen myötä koulutus vastaa entistä paremmin kysyntään ja työvoimaa valmistuu aloille, joille sitä tarvitaan.