Pääkaupunkiseudulla asuvat kokevat terveydentilansa paremmaksi kuin suomalaiset keskimäärin. Työikäisistä kolme neljästä arvioi työkykynsä erinomaiseksi. Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus on kuitenkin kasvanut.
Tämä selviää tuoreesta tutkimusraportista, joka perustuu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien keväällä 2021 keräämään kyselytutkimusaineistoon. Vastauksia kertyi liki 12 000.
Pääkaupunkiseudulla oli jo ennestään merkittäviä väestöryhmien välisiä terveyseroja, ja koronaepidemian aikana ne ovat todennäköisesti syventyneet entisestään.
Mielen hyvinvoinnin haasteet ovat yleisempiä nuorissa ikäryhmissä ja koronan aikana nuoret aikuiset ovat myös kokeneet uupumuksen lisääntyneen kaikkein selvimmin.
Pääkaupunkiseudun vastaajista vain 37 prosenttia liikkuu suositusten mukaisesti.
Osuus on suurin Kauniaisissa, jossa 44 prosenttia saavuttaa suosituksen mukaisen liikuntamäärän. Pk-seudulla miehet saavuttavat suositellun liikuntamäärän hieman useammin kuin naiset.
Koulutustaso on selvästi yhteydessä liikkumisen määrään. Perusasteen suorittaneista 19 prosenttia liikkuu suositusten mukaisesti.
Tutkimusraportissa on vertailtu myös pk-seutulaisten painoindeksejä (BMI). Vaikka BMI ei ota huomioon henkilön kehonkoostumusta kuten lihasmassan määrää, väestötasolla ylipaino ja lihavuus ovat yhteydessä lisääntyneeseen sairastavuuteen. Selkeimmin tämä yhteys näkyy lihavien (BMI 30–34,9) ja vaikeasti lihavien (BMI 35 tai enemmän) kohdalla.
Painoindeksin keskiarvo pääkaupunkiseudulla on 26,1. Tätä pienempi painoindeksi on kauniaislaisilla ja suurempi vantaalaisilla.
Naisten painoindeksi on miesten indeksiä pienempi kaikissa kaupungeissa paitsi Vantaalla.
Lähes joka seitsemännellä pääkaupunkiseudun asukkaalla BMI on 30,0 tai enemmän. Osuus on huomattavasti pienempi kuin koko maassa keskimäärin, sillä kaikista suomalaista 22,5 prosenttia on lihavia. Lihavien osuus on suurin Vantaalla ja pienin Kauniaisissa.
Sekä miehillä että naisilla painoindeksi on korkeimmillaan 40–64- ja 65–79-vuotiaiden ikäryhmissä. Pk-seudun nuorilla naisilla painoindeksi on huomattavasti muita ikäryhmiä pienempi, miehillä vastaavaa eroa ei ole.
Painoindeksin keskiarvo vaihtelee myös koulutustason mukaan. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden ikävakioitu painoindeksi on selvästi muita koulutusryhmiä matalampi.
Vaikka painoindeksin keskiarvo eroaa miesten ja naisten välillä, ei lihavien osuudessa ole sukupuolten välillä eroa missään kaupungissa.
Lihavuus on voimakkaasti yhteydessä terveydentilaa kuvaaviin indikaattoreihin. Kun niistä pääkaupunkiseudun asukkaista, joiden painoindeksi on alle 30 noin joka neljäs kokee terveydentilansa keskitasoiseksi tai sitä heikommaksi, on vastaava osuus lihavilla yli 55 prosenttia. Vastaavat huomattavat erot koskevat terveysongelmien aiheuttamia toimintarajoituksia, joita lihavat kokevat enemmän. Lihavuus on myös selkeästi yhteydessä diagnosoituihin sairauksiin.
Terveydentilan muutos näyttää olevan yhteydessä lihavuuteen. Niillä vastaajilla, jotka arvioivat, että heidän terveydentilansa oli huonompi kuin vuotta aiemmin, oli 1,6-kertainen todennäköisyys olla lihavia verrattuna vastaajin, jotka kokivat, ettei heidän terveydessään ollut tapahtunut muutoksia. Tämä yhteys oli vakaa, eikä esimerkiksi koulutustaso, työmarkkina-asema tai taloudellisten haasteiden kokeminen muuttanut sitä.
Tarkemmassa analyysissä paljastui, että etenkin jos kokee elämänlaatunsa huonoksi, on sillä voimakas yhteys terveydentilan heikkenemiseen ja ja sitä kautta lihavuusriskiin. Jos taas kokee elämänlaatunsa hyväksi, on yhteys terveydentilan muutoksen ja lihavuuden välillä tuolloin heikompi.
Tutkijoiden mukaan tulos kertoo vähintään siitä, että terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät kietoutuvat selkeästi yhteen.
